top of page
  • Writer's picturePOC-lukupiiri: Aracelis Correa & Téri Zambrano

Ennen kuin kahvi jäähtyy, Toshikazu Kawaguchi




Ennen kuin kahvi jäähtyy on lyhyt kirja, joka sijoittuu pieneen tokiolaiseen kahvilaan, Funiculì Funiculàhan. Kahvilasta käydään muualla lähinnä kahvilan asiakkaiden ajatusten kautta ja samat henkilöhahmot pyörivät maisemissa läpi teoksen.


Funiculì Funiculà vaikuttaa tavalliselta kuppilalta, mutta on erityinen siksi, että siellä pystyy matkustamaan menneisyyteen. Menneisyyteen matkustamiseen liittyy kuitenkin paljon sääntöjä, esimerkiksi: menneisyydessä saa viipyä vain niin kauan, kuin kahvilla kestää jäähtyä ja menneisyyteen matkatessa pitää istua tietyllä paikalla, eikä siitä saa liikahtaa.  



“Toisin sanoen menneisyyteen palaaminen itsessään oli muuttumassa Fumikon tavoitteeksi. Ajatus siitä, että hän pääsisi kokemaan sellaisen salaperäisen ilmiön, sai hänen pulssinsa kiihtymään. Oli vaikea sanoa oliko se hyvä vai huono asia.”



Romaanissa seurataan neljää erilaista tarinaa. Tarinat rakentavat yhtenäisen kokonaisuuden, joissa on samoja hahmoja ja sama aika, mutta ne voisi lukea myös novellimaisina yksittäin. 


Araceliksen mielestä Ennen kuin kahvi jäähtyy voisi olla hyvä teos, josta aloitella lukuharrastusta joko pitkän tauon jälkeen tai ensimmäistä kertaa. Koko kirja on vain reilu 200 sivuinen ja vielä lyhyempiä ovat tarinat sen sisällä. Äänikirjana teos on vajaat seitsemän tuntia ja lukijan rauhallinen ääni sopii erinomaisesti tarinan leppoisuuteen. 


Téri taas ei suosittelisi kirjaa ensimmäisenä uusille lukuharrastukseen ryhtyville, koska kirjan hahmot menevät helposti sekaisin keskenään ja hidas tunnelma saattaa olla haastava. Nimiä teoksessa onkin jonkin verran ja etenkin kuunnellessa niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.



“Mutta olisiko oikein mennä itse edeltä käsin menneisyyteen saamaan kirje, jonka antaakseen Fusagi yritti palata menneisyyteen? Se tuntui melkein varastamiselta, eikä hän osannut päättää.”



Romaanissa meitä viehätti kiinnostava idea aikamatkailusta, joka vaikuttaa tavallaan aika turhalta. Myös kahvilassa vallitsevassa viipyilevässä ja pehmeässä tunnelmassa oli ihana kelliä. Hahmojen ajatukset ja motivaatiot aikamatkailulle olivat kiinnostavia ja keskenään erilaisia, ja lyhyihinkin kohtaloihin ehti investoitua täysillä. 


Kertomukset ovat liikuttavia tarinoita rakkaudesta sen eri muodoissa. Aracelis itki bussissa tarinalle pariskunnasta ja suorastaan vollotti työhuoneella sisaruksista kertovalle kolmannelle luvulle. Tériäkin samat kertomukset olivat koskettaneet erityisesti.



“Kootake lausui jokaisen sanan painokkaasti. Hänen tunteensa eivät olleet valhetta. Eivät, vaikka Fusagi olikin unohtanut hänet, eivät vaikka hän tiesi, ettei nykyhetki muuttuisi.”



Aikamatkustamiseen liittyviä sääntöjä tuli kirjaa lukiessa ilmi pikkuhiljaa lisää. Osa säännöistä herätti vain enemmän kysymyksiä ja huomasimme niissä joitakin epäjohdonmukaisuuksia. Yritimme sysätä kysymykset sivuun ja keskittyä tarinassa oleelliseen. Vaikka romaanissa on kyseinen fantasiaelementti, sen fokus on selkeästi hahmojen tunteissa ja kohtaloissa, ihmissuhteissa ja suuremmissa teemoissa kuten kiintymyksessä, menetyksessä, sairaudessa ja kyvyssä vastaanottaa rakkautta.



“Täydestä kahvikupista kohoili väreilevää höyryä. Kei tunsi, miten hänen ruumiinsa alkoi vääristyä ja väreillä höyryn lailla. Äkkiä ruumis keveni, ja siinä samassa näkymä hänen ympärillään alkoi valua alaspäin kuin kolmiulotteinen video.”



Ihan teoksen alussa oli kyllä erikoiset kuvailut naishahmojen ulkonäöstä ja pitkästä aikaa törmättiin niin selkeään “miehen kuvaukseen naisesta”. Teos on julkaistu alkuperäiskielellä japaniksi lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 2015. Onneksi tämän tyyppinen kuvailu ei jatkunut kirjassa pidemmälle ja vasta viimeisen tarinan kohdalla vastaavanlainen epämiellyttävä miehen perspektiivi naisen elämään palasi. 



“Vaatteiden läpikin oli helppo kuvitella, että hänellä oli poikkeuksellisen upea vartalo. Kuin muotilehden sivuilta karannut malli, hän oli sellaine kaunotar, joka kääntää kaikkien katseet.”



Etenkin Aracelista häiritsi lukiessa viimeisen tarinan vienosti havaittavissa oleva pro-life meininki. Ihmettelimme molemmat sitä, kuinka sinut kaikki teoksen hahmot olivat sen kanssa, että heille rakkaan ihmisen tuli uhrata henkensä syntymättömän lapsen puolesta ilman minkäänlaista harkintaa tai päätöksen kyseenalaistamista.


Viimeisen kertomuksen aikana myös aikaisemmat tarinat väännettiin rautalangasta, mikä tuntui meille lukijan turhalta aliarvioimiselta ja turhautti teoksen loppua lukiessa.



“Mutta jostain syystä hän ei kyennyt rikkomaan kaksikon välillä vallitsevaa tunnelmaa. Sanotaan, että ihmisen pitää osata lukea ilmapiiriä, ja hänestä Kootake näytti viestivän koko ruumiillaan, ettei halunnut mitään häiriöitä.”



Kokonaisuudessaan Ennen kuin kahvi jäähtyy on mukavan rauhallinen ja tunteita herättävä teos. Téri mietti, että voisi suositella tarttumaan teokseen, lukemaan vain kolme ensimmäistä tarinaa ja jättämään viimeisen tarinan välistä.



 

Ennen kuin kahvi jäähtyy, Toshikazu Kawaguchi, Bazar, 2024

Suomentanut Markus Juslin

Japaninkielinen alkuteos: Coffee ga Samenai Uchini, 2015



Recent Posts

See All

Commentaires


bottom of page