Distorted is the view, Khaya Ronkainen

Khaya Ronkaisen englanniksi kirjoitettu esikoisromaani, Distorted is the view, seuraa perheen elämää suuresta mullistuksesta hiljaiseen eloon, jossa kaikki totuttelevat uuteen elämään. Se käsittelee sukupuolittuneita odotuksia parisuhteessa, perhe-elämän myllerryksen vaikutusta kaikkiin sen jäseniin sekä elämän epäjohdonmukaisuutta.

“They lived in one of the few places where Black families could own land – on paper, at least – and Sheena wasn't content with survival. She wanted something sustainable, something lasting.”

Sheena aloittaa uuden koulutuksen, viettäen arkipäivät kaukana perheestään. Samaan aikaan hänen aviomiehensä, George, tuo toisen naisen perheen yhteiseen kotiin. Lapset Sam ja Gugu ovat hämillään tilanteesta, mutta ymmärtävät vaieta taloudenhoitaja Teresan esimerkistä.

Asiat kärjistyvät ja lopulta Sheena liikuttaa perheensä kaupungista pikkukylään. Uuden tilan haltuun ottaminen yhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa, pitää Sheenan kiireisenä ja Georgen etäällä kaupungissa.

Tarinan edetessä seurataan, kuinka perhe jälleenrakentaa elämäänsä. Kirja tutkii muun muassa, mitä kaikkea toiselle voi antaa anteeksi.

“Sheena crumpled further, curling in on herself – undone. It wasn’t dramatic or loud; it was just a woman hollowed out by the betrayal she had prayed would never happen.”

Heti romaaniin tartuttuamme kiinnitimme huomiota kielen rikkauteen. Kuvailuilla luodaan selkeitä tunnelmia ja monimutkaisia tuntemuksia. Silti tapahtumat liikkuvat yllättävän nopeasti ja saivat meidät koukuttumaan tarinaan.

Kaikkitietävä kertoja seuraa tilanteita eri hahmojen näkökulmista vaihdellen sujuvasti kappaleen sisällä sitä, kenen päähän kurkitaan.

“On Monday morning, the house moved as if it had learned a new rhythm overnight. Teresa woke before first light, hands already busy tending to outfits, fixing lunch boxes and brewing coffee. Because the day could not wait for anyone’s feelings to catch up.”

Alun vauhdikkuuden jälkeen asetutaan seuraamaan hiljaista eloa pikkukaupungissa ja irrallistenkin henkilöhahmojen elämää. Välillä kerronta tuntuu hajanaiselta ja se jäljitteleekin aidontuntuisesti tosielämän katkelmallisuutta ja keskeneräisyyttä. Kaikki polut eivät johda suoraviivaisesti kohti seuraavaa. Asioita ja henkilöitä esitellään, eikä niihin enää palata.

Toisinaan ehdimme jo innostua esitellystä teemasta tai uudesta hahmosta vain huomataksemme, ettei se jäänytkään osaksi tarinaa. Hahmoja onkin paljon ja etenkin lukukertojen välillä olleiden taukojen jälkeen joutui tarinaan palatessa palautella mieleensä hahmojen nimiä ja asemia suhteessa perheeseen ja kylän yhteisöön.

“Sam watched not only Teresa’s trembling but the way she hid it, as if love meant swallowing pain so a child wouldn’t have to carry it. In that moment, Sam understood: love could be quiet, love could be heavy.”

Teos on rauhallinen tutkielma elämästä. Päähenkilöt Sheena ja Teresa tekevät valintoja, joita tuntui välillä vaikealta ymmärtää. Se teki tarinasta omalla tavallaan kiinnostavan, kun sai upota itsestä niin erilaisten hahmojen maailmaan ja ongelmiin.

Vaikka välillä tuntui, ettei sivuilla juuri tapahdu, jäivät hahmot ja sen maailma pyörimään mielessämme lukukertojen välillä. Vauhtia ja monenlaisia käänteitä hakeville lukijoille tarinaa ei voi suositella, mutta yksittäisten ihmiskohtaloiden äärelle pysähtyvän yhteisöä tutkiskelevan tekstin ystäville kirja sopii paremmin.

---

Distorted is the view, Khaya Ronkainen, QuillInInk Press, 2026