Pimeyden mustuus jatkaa Eliaksen tarinaa Auringon syystä . Edellisen kirjan tapaan tässäkin on taas upeat kannet ja kiinnostava nimi. Tarina myös alkaa väkivaltaisella kuvauksella menneestä. Tällä kertaa paljon kauempaa menneestä, vuodesta 1952, nykyisen Ruandan tasavallan alueella. Muusta tarinasta irralliset kertomukset ovat kiinnostavia menneisyyteen kurkistuksia, jotka selittävät, mistä päähenkilö tulee. Alun pätkä ohjaa myös lukijaa teoksessa käsiteltävän ylisukupolvisu

Tykkään ajatella, että ihmiset operoivat pääosin samanlaisella pohjavireellä suhteessa toisiinsa, siis että jos sitä esiintyy minussa, niin voi päätellä, että sitä on myös muissa. Siispä ehkä joku muukin on pohdiskellut kysymystä, mitä meille jää jäljelle, jos paraskin vaihtoehto toteutuu: tekoäly tulee ja rikastuttaa meidät kaikki niin, ettei kenenkään tarvitse tehdä pakosta enää mitään?

Viime vuonna me jäimme Térin kanssa kaipaamaan POC-kirjailijoilta etenkin kotimaisia teoksia ja tänä vuonna olemmekin innostuneet...