Quynh Tran esikoisteos Varjo ja viileys kertoo vietnamilaistaustaisesta perheestä Pohjanmaalla pienessä kylässä: äidistä Másta, isoveljestä Hieusta ja pikkuveljestä. Teos on kerronnaltaan todella kaunista ja sadunomaista, ja tempaisee lukijansa nopeasti otteeseensa.
Varjo ja viileys on kirjoitettu pikkuveljen näkökulmasta, joka on ala-asteikäinen ja hieman sivulla tarkkailemassa tapahtumia. Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja paikoin vain muutaman virkkeen pituisia, palasia ja hetkiä perheen elämästä. Lapsen muisti on rakeileva ja pomppiva, eikä aika tai tapahtumat avaudu lukijalle kokonaan pikkuveljen kertomana.
Tran kirjoittaa perheen elämästä, vietnamilaisten yhteisöstä, lasten sopeutumisesta kouluun ja isoveljen Hieun rakkauskuvioista sekä niiden ongelmista. Má myös haluaisi sopeutua uuteen maahan ja rikastua, Hieu yrittää löytää oman paikkansa yhteiskunnassa ja rinnallensa tyttöystävän, pikkuveli puolestaan tarkkailee kaikkea sopivan matkan päästä ja pohtii elämää.
“Aika menee hukkaan ja Má on miltein valmis antamaan periksi. Hän ei mistään hinnasta sanoisi sitä ääneen, mutta häntä alkaa epäilyttää, onko kaikki sittenkin vain lapsellista unelmaa, johon he päättivät uskoa ja josta heidän kannattaisi nyt päästää irti,”
Kirjassa käsitellään rankkojakin aiheita; perheen sopeutumista Suomeen, yksinäisyyttä ja väkivaltaa. Olisin kaivannut syvempää kerrontaa pikkuveljen elämästä; hänen tuntemukset ja toiveensa tuntuivat jäävän taka-alalle muun perheen elämästä. Hahmot jäivät muutenkin etäisiksi, mikä osin johtui lapsen näkökulmasta, kun tapahtumat seurasivat toisiaan ilman sen kummempaa punaista lankaa.
“Niinä päivinä Hieu makasi sikiöasennossa, unessa mutta silti valveilla, ja minä seisoin hänen vieressään ja tarkkailin hänen jännittyneitä käsivarsiaan, jotka lepäsivät kalpeina ohuen peiton päällä. Silloin saattoi välillä käydä niin, että minut valtasi halu kömpiä hänen taakseen ja painautua kiinni hänen koukistuneeseen selkäänsä.”
Kieli on kuitenkin kaunista ja soljuvaa. Kuuntelin osan kirjasta äänikirjana, mutta tämän teoksen kohdalla lukeminen tuntui kielen kannalta paremmalta vaihtoehdolta ja vaihdoinkin lopussa fyysiseen kirjaan. Alkuperäinen teos on kirjoitettu ruotsiksi, mutta suomennos on mielestäni onnistunut todella hyvin.
Quynh Tran sai myös teoksestaan Runebergin kirjallisuuspalkinnon vuoden 2022 alkupuolella,
Varjo ja viileys, Quynh Tran, Teos 2021
Suomentanut Outi Menna
Ruotsinkielinen alkuteos: Skugga och svalka, 2021