Tuikku ja lintu, Johanna Lestelä 3+
Ihana kotimainen lastenkirjasarja Tuikku on saanut taas jatkoa. Selkeiden teemojen äärelle pysähtyvät eläväisesti kuvitetut tarinat ovat monissa meidän tapahtumissamme innostaneet lapsia ja perheitä lukemaan. Nyt sarjasta löytyy jo viisi osaa, joissa kaikissa seikkailee tutut hahmot, Tuikku ja hänen äitinsä. Sarjan osat voi lukea missä tahansa järjestyksessä, sillä jokainen tarina on oma itsenäinen kertomuksensa.
”Lähimetsä on Tuikun ja äidin tuttu retkipaikka. Tuikku kutsuu sitä kotimetsäksi.”
Tuikku-kirjoissa on aiemmin käsitelty riidan sopimista ystävän kanssa, nukkumaanmenoon liittyvää pimeän pelkoa, uuden harrastuksen jännittävyyttä sekä matkaa Nigeriaan ja juhlamekon likaantumisesta aiheutuvaa harmia. Tällä kertaa Tuikku ja äiti vievät lukijan mukanaan luontoon elämän kiertokulun äärelle.
”Kun on ihan rauhassa, voi kuulla metsän äänet – tuulen suhinaa ja puhinaa, lintujen laulua, ripinää ja rasahduksia.”
Sadesää saa Tuikun tylsistymään sisätiloissa. Onneksi äiti keksii ehdottaa metsäretkeä syksyiseen lähimetsään, jonne kaksikko suuntaa pienestä sateesta huolimatta. Metsässä äiti ja Tuikku ihastelevat luontoa ja eläimiä. Tuikku oppii uutta ympäristöstään ja hiljentyy kuulostelemaan luonnon ääniä.
Matkan varrelta löytyy kuollut pikkulintu, jolle Tuikku ehdottaa hautajaisia. Pikkulinnun kautta käsitellään lyhyesti kuolemaa, kun Tuikku ja äiti pohtivat, miksi lintu on kuollut ja mitä sille nyt tapahtuu.
”’Äiti, mitä linnulle tapahtuu, kun se on maassa?’ Tuikku kysyy, kun he jatkavat matkaa.
’Se muuttuu osaksi metsää’, äiti kertoo.”
Teoksen kuvitus on edellisten osien tapaan todella kaunista, rauhallista ja selkeää. Luonnosta löytyy hauskoja yksityiskohtia: erilaisia ötököitä, eläimiä ja sieniä, joita lapsen kanssa lukiessa voi tutkailla lähemmin. Luontoon tutustutaan kutsuvasti ja tarina herättää houkutuksen lähteä tutkimaan myös omaa lähimetsää ja sen kätkemää elämää.
Sarjalle tyypillisesti tekstiä on vähän. Sen parissa voi kuitenkin viettää enemmänkin aikaa etenkin kuvia tutkien. Lyhyet kirjat ovat tärkeitä perheen pienimmille ja me olemme löytäneet niitä aivan liian vähän POC-kirjailijoilta suomeksi. Tuikku-sarjan osat voivat sopia myös oman lukuharrastuksen aloitteluun, etenkin kun kuvat tukevat vahvasti tekstin ymmärrystä.
“Kun katsoo oikein tarkasti, voi nähdä monta pientä metsän asukasta.”
Tuikku-kirjoissa parasta on kiinnostava ja koskettava sisältö sekä vaivaton representaatio, joka syntyy siitä, että tavallisia lapsen arjen asioita käsitellään POC-hahmon kautta. Kirjailija on itse painottanut sen tärkeyttä, että vähemmistöihin kuuluvia hahmoja ei näkyisi vain tiettyjä asioita käsittelevissä yhteyksissä. POC-hahmojen on tärkeää näkyä kaikenlaisissa tarinoissa, eikä vain niissä, joissa erityisesti käsitellään moninaisuutta tai rasismia. Tuikku saakin olla oma itsensä, maailmaan innokkaasti tutustuva lapsi turvallinen aikuinen rinnallaan.
Tuikku ja lintu, Johanna Lestelä, Otava, 2026
