Noora Dadun kirja on osa Teatterin uusi alkukirjasto - TUA -hanketta, jonka tarkoituksena on julkaista esitystekstejä sekä muuta kirjallisuutta teatteriin liittyen Suomessa.
“Seuraavaksi pitäisi tehdä esitys. Olen luvannut tehdä sellaisen.
Olen sopinut ensi-illan keväälle 2015, puolen vuoden päähän. Esitys Palestiinasta.
Mistä Palestiinasta? Kenen Palestiinasta?”
Vuonna 2022 Dadun julkaisemasta teoksesta löytyy hänen vuonna 2015 ensi-iltansa saanut Minun Palestiinani - monologi kahdelle näyttelijälle ja 2016 ensi-iltansa saanut Fail - virheellinen esitys, joka on jatko-osa Minun Palestiinalle. Itse en ole nähnyt kumpaakaan teoksista livenä, mutta mielenkiinnolla tartuin näytelmiin kirjallisessa muodossa.
En ole lukenut juurikaan näytelmiä, jos ei peruskoulun äidinkielen tunteja lasketa. Tykkäsin kuitenkin tästä erittäin paljon ja pääsin mielestäni hyvin mukaan kerrontaan. Aivan alussa monen hahmon esittely näytelmän muotoon kirjoitettuna, tuntui raskaalta, mutta pääsin siihenkin pian mukaan.
Minun Palestiinani -monologissa kahdelle näyttelijälle käydään läpi yksityiskohtia Israelin ja Palestiinan konfliktista sekä Dadun omaa identiteettiä ja mahdollisia ratkaisuja konfliktin lopettamiselle. Asiaa tuli niin paljon, että tuntui jopa helpommalta lukea tekstiä kuin mahdollisesti seurata nopeaa dialogia lavalla. Pystyin hidastamaan omaa lukutahtia ja keskittymään yksityiskohtiin.
Fail - virheellinen esitys keskittyy kuvaamaan ihmisen monia mahdollisuuksia ja kuvaa muun muassa monen eri Noora Dadun fiktiivisen tulevaisuuden. Tämän kautta Noora Dadu myös käy läpi, mitä on olla ruskea näyttelijä Suomessa ja miten se heijastuu hänelle tarjottuihin rooleihin. Dadua pyydettiin tekemään jatko-osa Minun Palestiinani - monologista kahdelle näyttelijälle, mutta hän päättikin keskittyä konfliktin puimisen sijasta muihin yllä mainittuihin teemoihin.
On karua miten Fail - virheellinen esitys on tullut ulos vuonna 2016 ja siinä käyty keskustelu, kuka saa näytellä ja ketä, tuntuu sopivan täysin tykypäivään. Edelleen vuonna 2023 käymme keskustelua saman teeman ympärillä. Tämä on tärkeää, mutta on myös turhauttavaa ettemme ole päässeet seitsemässä vuodessa juurikaan eteenpäin.
“Miks tää sit kuitenkin on Minun Palestiinani jatko-osa?
No siks että semmonen tilattiin multa, mut mä en pysty käsittelemään Palestiinaa tässä kohdassa kun musta tuntuu että se edellinenkään esitys ei johtanu mihinkään. Johtihan. Älä valehtele. Ok.”
Näiden kahden näytelmän lukeminen peräjälkeen on kiinnostavaa, koska vaikka Fail - virheellinen esitys onkin itsenäinen jatko-osa, Dadu tuo siinä ilmi omia ajatuksia edeltävästä esityksestä sekä sen puutteista. Kirjan lopussa, kiitoksissa, Dadu myös punoo yhteen ajatuksia näiden kahden näytelmän kirjoittamisesta ja niiden tekoprosesseista.
Luettuani kirjaa olisi kiinnostava päästä näkemään näytelmät omin silmin. Molemmissa esityksissä käytetään näyttämöllä apuna paljon videomateriaalia, lauletaan ja lausutaan runoja. Nämä eivät tietenkään välity yhtä voimakkaasti kirjan sivuilla ja oli paikoin jopa hankala seurata niitä kirjoitetussa muodossa, vaikka oma mielikuvitus yrittikin parhaansa mukaan luoda näyttämön tapahtumia kuvina mielen perukoilla.
Minun Palestiinani ja Fail, Noora Dadu, /T/U/A/, 2022