Islandborn on ihanan värikäs lastenkirja, jota ei valitettavasti ole suomennettu, mutta se löytyy ainakin espanjaksi ja englanniksi.
Kirja kertoo Lolasta, joka saa koulussa tehtäväkseen piirtää kuva omasta kotimaastaan. Lola on kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta, mutta ei muista saaresta mitään, koska muutti sieltä pois jo parivuotiaana. Muut lapset alkavat heti miettiä innostuneina, mitä haluavat piirtää, mutta tehtävä saa Lolan huolestumaan. Hän ei tiedä mitä piirtäisi.
Onneksi Lolan ympärillä on paljon ihmisiä jotka muistavat saaren. Lola kiertää naapurustoaan ja piirtää sitä mukaan muistiinpanoja tarinoista, joita muut kertovat. Mielikuvitus, totuus ja taikuus yhdistyvät tarinoissa ja Lolan piirustuksissa.
“I should talk to everyone who does remember. I should draw from their memories.”
Kirjan edetessä on hauska seurata Lolan tulkintoja tarinoista. Esimerkiksi serkun kuvaamat suuret peiton kokoiset lepakot muuttuvat Lolan piirtäminä “peittolepakoiksi” ja ihmiset tanssivat unissaan. Yhteisön kertomat tarinat ovat kiinnostavia, ihania ja jännittäviäkin. Piirustuksista tulee hauskoja ja suloisia ja ne kuvaavat mielikuvituksellisesti paikkaa, josta monilla on rakkaita muistoja. Teoksen kuvituksissa on käytetty paljon värejä ja niillä on saatu ihanasti elävöitettyä tarinaa.
“Just because you don’t remember a place doesn’t mean it’s not in you.”
Meistä oli ihana lukea tarinoita ja seurata kuvia, joiden avulla Lola luo yhteyttä omiin juuriinsa. Vaikka olemme molemmat syntyneet Suomessa, samaistuimme Lolan tarinaan. Toinen kotimaa on etenkin lapsena tuntunut maagiselta paikalta ja mielikuvana tilkkutäkiltä, jota on parsinut kasaan erilaisista pienistä tarinoista, kuvauksista ja omista kokemuksista.
Yhdysvalloissa diasporat ja yhteisöt ovat kuitenkin aivan erilaisia, verrattuna ainakin meidän kokemukseen Suomessa ja lukiessa kadehdimme sitä, kuinka kulttuurit saadaan pidettyä ihan eri tavalla elossa ja läsnä arjessa. Yhteisö on tuonut mukanaan saaren tapoja, muun muassa musiikin ja ruoan, jotka Lola tunnistaa omasta naapurustostaan.
“Lola spent the rest of the night drawing the Island. She started out with one page, but she needed more room, so she added another page and then another
and soon she had a book!”
Teoksessa käydään läpi vaikeampiakin asioita saarelta ja lapsentasoisesti syitä sille, miksi Lolan perhe ja moni muu on lopulta muuttanut Yhdysvaltoihin. Myös vaikeita tunteita käsitellään. Lolan mummi auttaa Lolaa harmituksessa, joka johtuu siitä, ettei hän muista kotisaartaan. Mummi muistuttaa, että vaikka ei muistaisi kotimaataan, on se silti osa Lolaa ihan yhtä paljon kuin muitakin saarelaisia.
Kunpa tämä ihana lastenkirja jossain vaiheessa suomennettaisiin!
Islandborn, Junot Díaz, 2023
Kuvitus Leo Espinosa
Comments