Amari ja koneihmiset, B. B. Alston 12+
Nuorille suunnatun fantasiasarjan neljännessä osassa ollaan suurten päätösten äärellä. Amari on poissa tolaltaan Magnuksen kuoleman takia ja päättänyt ottaa etäisyyttä yliluonnolliseen maailmaan.
Virkavapaan aikana löytynyt uintiharrastus on vienyt tytön mukanaan ja auttanut pitämään ajatukset kasassa. Taitavana uimarina Amarilla on mahdollisuus päästä arvostetulle uintileirille ja saada tulevaisuudessa jopa urheilustipendi. Uusi suunta tuntuu selkeältä ja turvalliselta. Hän ei aio palata enää virastoon.
“Silti epäröin. Jäätyäni eläkkeelle en voi enää turvautua taitoihini – onhan magian käyttäminen Viraston ulkopuolella laitonta. Taikuus on yksi niistä monista asioista, joista minun on luovuttava päästäkseni eteenpäin elämässä.”
Amari ei pysty menettämään enää yhtäkään läheisistään, eikä siksi halua jatkaa junioriagenttina. Pian esiin nousee kuitenkin se, että Amarin läheiset työskentelevät edelleen Yliluonnollisten asiain virastolle vaarantaen henkensä asioiden puolesta, joista Amari ei nyt tiedä mitään. Ystävillä ei ole lupaa kertoa viraston asioita ulkopuolisille.
Kun kahdeksannen luokan päätyttyä vaarallinen kirous alkaa levitä yliluonnollisessa maailmassa, Amarin on tehtävä päätös palatako Yliluonnollisten asiain virastoon taistelemaan läheistensä rinnalla vai eläköityäkö junioriagentin toimesta jo 14-vuotiaana.
“‘Onko meillä lopulta mitään vaihtoehtoja?’ Maria kysyy. ‘Aikaa on kulunut jo lähes vuosi, emmekä ole löytäneet vastauksia tai parannuskeinoja.’”
Tarinassa käsitellään menetystä ja siihen liittyvää syyllisyyttä. Nuori päähenkilö kokee paljon vastuuta ja etsii erilaisia tapoja selvitä syyllisyyden tunteiden kanssa. Tietyt paikat, tilanteet ja ihmiset muistuttavat surusta, eivätkä anna liikkua eteenpäin. Elämä on kuitenkin rakennettava pikkuhiljaa uudelleen, ehkä jopa aloitettava alusta.
Vahvana teemana tässäkin osassa on taas ystävyys ja yhteisöllisyys. Tällä kertaa ystävyyssuhteet näyttäytyvät kiinnostavalla tavalla muuttuvina. Läheisimmillä ystävillä on salaisuuksia ja yhteistyötä on tehtävä ihmisten kanssa, jotka eivät tunnu luotettavilta. Ihmissuhteiden kautta tutkitaan erilleen ja yhteen kasvamista, luottamusta sekä uskollisuutta.
“Hymyilen edelleen rohkaisevasti. ‘Ymmärrän täysin, että asioita täytyy salata.’ Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, etten ole pikkaisen utelias tietämään, mitä paras ystäväni oikein puuhailee.”
Kirjassa on joitakin epäuskottavia kohtia ja kummallista toimintaa. Amarin äiti on taas jotenkin hahmoton. Tavallaan tukena ja joissakin tilanteissa ihanan tarkkanäköinen, mutta kuitenkin kyseenalaistamassa kaikki Amarin valinnat. Alun jälkeen koko hahmo taas unohtuu.
Yksittäisistä kohdista huolimatta maailma on edelleen jännittävä ja koukuttava. Edellisten tarinoiden ja seikkailujen päälle rakennetaan uskottavasti. Silti tämän osa aloittaa kokonaan uuden mysteerin. Aikaisempia tapahtumia muistutellaan mieleen niin, että vaikka edellinen osa olisi jo osin pyyhkiytynyt muistista, tähän tarinaan pääse hyppäämään täysillä mukaan.
“Quinton hymyilee suupielet nykien. ‘Olen jo oppinut, että kaikkein kummallisimmatkaan suunnitelmat eivät välttämättä ole kummallisia, jos sinä olet niiden takana.’”
Amarin tiimin ja koko yliluonnollisen maailman yhteistyötä ja heidän tekemiään johtopäätöksiä on kiinnostava seurata. Kertomuksesta löytyy hauskoja väärinkäsityksiä, pakahduttavaa jännitystä, liikuttavia ihmissuhdekuvioita ja ilahduttavia oivalluksia. Jos aikaisemmista osista on nauttinut, tämä ei varmasti petä odotuksia.
Amari ja koneihmiset, B. B. Alston, Otava, 2026
Suomentanut Susanna Sjöman
Englanninkielinen alkuteos: Amari and the Metalwork Menace
