Laia Jufresan aikuisten romaani Umami sijoittuu Mexico Cityyn ja kertoo yhden pihapiirin asukkaista. Kertoja vaihtelee useamman hahmon välillä ja tarina liikkuu myös paljon ajassa. Hahmojen tarinoiden kautta kertomus liikuskelee myös pihapiirin asukkaiden kotikyliin ja esimerkiksi Yhdysvaltoihin.
Pihapiirissä, johon kirja sijoittuu on viisi asuntoa. Asuntokokonaisuuden omistaa leskeksi jäänyt Alfonso, joka asuu pihapiirissä itsekin, Umami nimisessä asunnossa. Alfonso on antropologi keskittynyt esi-latinalaisamerikkalaiseen ruokakulttuuriin ja on siksi nimennyt pihan talot makujen mukaan.
“Olen toki pelkuri, ja jänistäjäkin, ei käy kieltäminen, mutta taikauskoinen
olen sitäkin enemmän: viestin saatuani ymmärsin kuunnella alitajuntaani ja
päätin ilmestyä Noelialle hänen ovensa taakse.”
Alfonson lisäksi naapurustossa asuu nuori tyttö Pina, joka asuu kaksin isänsä kanssa, tutkii lähiympäristöä ja leikkii pihalla muiden lasten kanssa. Naapuritalossa asuu musikaalinen perhe, kaksi vanhempaa ja kolme lasta. Vanhemmat vuokraavat toista asuntoa pihalta pitääkseen musiikkikoulua. Viimeisessä talossa asuu nuori aikuinen, joka opettaa naapurilleen englantia ja kasvattaa pihallaan maissia sekä muita hyötykasveja.
Tarina etenee hetkessä ja teksti on lähes ajatuksenvirtaa. Kirjassa oli positiivista se, miten rankkojakin aiheita käsiteltiin rauhassa ilman turhaa mässäilyä. Tämä tuntuu olevan harvinaista aikuisten kirjoissa.
“Iltapäivisin taivaalle kerääntyy pääskysiä. Niitä on valtavasti.
Pina istuu aurinkotuolilla ja katselee niitä.”
Kirja vaatii aikaa, jotta siihen pääsee sisälle ja osittain varmasti tästä syystä kirja jäikin monella meidän lukupiirissä lukematta. Kirjan edetessä draamankaaria kuitenkin löytyy ja palaset hahmojen välillä loksahtavat pikkuhiljaa paikoilleen. Etenkin loppua kohden kirjassa oli muutamia mielenkiintoisia käänteitä. Téri haluaisikin lukea kirjan uudelleen, jotta voisi syventyä jokaiseen hahmoon lähemmin nyt, kun teoksen raamit ovat jo selvillä.
Teoksessa on myös todella paljon päähenkilöitä ja vieläkin enemmän sivuhahmoja. Lukeminen vaatii siis paljon keskittymistä, jotta pysyy perässä kaikista hahmoista, kertojista ja tapahtumista. Kielelläkin kikkailtiin jopa vähän liiaksi meidän mielestä ja monessa kohtaa teksti olisi meidän makuun saanut olla vähän yksinkertaisempaa.
“Me vietimme vuosikaudet spekuloiden, oliko kirje itsemurhaviesti, paljastiko se jonkin katastrofaalisen salaisuuden vai selittikö salatun ammatin, jumalaisen kutsumuksen, jumalaisen kutsumuksen jota Chela ei voinut olla seuraamatta, jotain mikä todella selittäisi hänen katoamisensa!”
Meidän lukupiiristä vain kaksi luki teoksen loppuun, mutta nämä kaksi olivat tykänneet kirjasta ja sen temposta. Muutamat muut olivat päässet kirjassa alkuun ja tykänneet siitä, vaikka teos oli jäänyt heille vielä sekavaksi. Kirja vaatiikin heittäytymistä, vaikkei alkuun ymmärtäisikään ihan kaikkea.
Umami, Laia Jufresa, Fabriikki 8, 2018
Suomentanut Laura Vesanto
Espanjankielinen alkuteos: Umami, 2015