top of page
  • Writer's picturePOC-lukupiiri: Aracelis Correa & Téri Zambrano

Tulit luokseni kutsumatta, Fiona ‘Elōne

Updated: Feb 22




Fiona ‘Elōnen esikoisromaani Tulit luokseni kutsumatta liikkuu ajassa ensirakkauden lumoista nuoren äidin todellisuuteen. 24-vuotiaan Onan todellisuus muuttuu kertaheitolla ja sitä seurataan kirjassa epälineaarisella kerronnalla.


Ona elää huoletonta elämää, riekkuu ulkona ystäviensä kanssa ja juoruaa töissä takahuoneessa. Hän tapaa ensirakkautensa ja hullaantuu tähän täysin. Ona on valmis tekemään miehen vuoksi kaikkensa. Hänen mielessään rakkaus menee kaiken edelle, myös hänen itsensä.



“Me lupasimme toisillemme joskus, ettei mikään tulisi väliimme.

Vaikka maailma loppuisi ja syntyisimme uudelleen eri olomuodoissa,

me etsisimme toisemme ja olisimme yhdessä.”



Nykyajassa Ona on nuori äiti, jonka lapsi saa raivareita metrossa ja valuttaa räkää äidin paidalle. Kirjan nykyhetkessä keskitytään vain yhteen päivään, jolloin Ona saa viestin, joka laittaa hänet muistelemaan menneisyyttään ennen raskautta. Vuosia taaksepäin sijoittuvissa kappaleissa kuvataan Onan elämää miehen kanssa, joka käyttää ja myy kamaa. Sekoilu kuuluu heidän arkeensa.


Kirjassa käydään paljon läpi nuoren naisen ja äidin ahdistusta, mutta se on saatu tuotua mukaan kevyellä otteella. Myös väkivaltaa löytyy kirjasta, mutta sillä ei ole mässäilty.



“Tunnen kuumotuksen selässsäni, eikä se johdu pelkästään darravainoista.

Olen harvinaisen tietoinen siitä, mitä kaikki meitä mulkoilevat ajattelevat.”



Kirja on lyhyt, noin 150 sivuinen, mikä on meistä todella kiva yllätys. Välillä järkälemäisiin monen sadan sivun kokonaisuuksiin tarttuminen tuntuu hankalalta. Tähän oli helppo tarttua ja teksti vei mukanaan. Teemallisesti teos pysyi myös selkeänä ja helppona hahmottaa. Vaikka ajassa hypittiin paljon, kerronta ei rönsyillyt tai tuntunut epäselvältä.


Onan ja hänen parhaan ystävänsä suhde oli läpi tarinan kantava voima ja sen aitous välittyi myös lukijalle. Oli mukavaa nähdä, miten aito rakkaus tulee muissakin muodoissa, kuin vain parisuhteessa. Kirjassa esiintyvät hahmot tuntuivat muutenkin kiinnostavilta. Lyhyessä kirjassa kuvailtiin ihmisistä palasia, joita lukija sai yhdistellä ja täydentää.



“Oven takana on Paras Ystävä käsissään kaksi paperipussia. Noni, mää haluan kuulla kaiken tän päivän fuckfestista, äläkä säästele likaisia yksityiskohtia.”



Kuvailu vanhemmuudesta oli kaunista ja aitoa. ‘Elōne kirjoittaa rankkojakin keloja vanhempana olosta, etenkin nuoren äidin asemasta. Vaikka Onan vanhemmuutta leimaa väsymys ja epäonnistumisen tunteet, välittyi päähenkilön aito rakkaus ja välittäminen lastaan kohtaan. Tulit luokseni kutsumatta kertoo rankasti, mutta kauniisti nuoren Onan suuren elämänkäänteen ja kietoo sen mielenkiintoisesti yhteen Helsingin katuihin.



“Tie hehkui auringonpaisteessa kaikissa harmaan eri sävyissä, ja kun alitimme punakaiteisen kävelysillan, oranssi metromato vilisti iloisesti ohitsemme. Itäväylä ei ole koskaan näyttänyt niin kauniilta.”



 

Tulit luokseni kutsumatta, Fiona ‘Elōne, Otava, 2022



Comments


bottom of page