Plenty (Food); Maryam "Mellu" Abuzaid Ryu, Elvira “ennekeli” Kim, Shambhavi Singh, Jade Lönnqvist, Warda Ahmed, Nam-Ke

Plenty (Food) on julkaistu jo vuonna 2025, mutta pääsimme lukemaan sen vasta. Teos on Plenty-kollektiivin kolmas julkaisu ja tässä teoksessa on kaikki samat kirjoittajat kuin kollektiivin toisessa julkaisussa, Plenty (Layers). Plenty-kollektiivin tarkoituksena on koota yhteen kansainvälisiä BIPoC-sarjakuvantekijöitä.

Nimensä mukaisesti Plenty (Food) käsittelee ruokaa kuuden eri taiteilijan näkökulmasta. Johdannossa avataan lukijalle, miksi ruoka on valittu vuoden 2025 teemaksi, ja mitä julkaisun kautta käsitellään. Ruoka on tärkeä osa elämää ja sarjakuvien kautta tekijät ovat päässeet pohtimaan: Mitä ruoka merkitsee? Miksi valmistamme ja syömme tiettyjä ruokia? Miten ruoka voi toimia myös kommunikaation keinona?

“I struggled a lot as a kid, a teen, a young adult and it’s still hard for me to navigate these feelings.

But I grew strong enough to define myself for myself.”

Sarjakuvat ovat lyhyitä ja toisistaan hyvin erilaisia, niin teemojensa puolesta kuin kuvituksiltaan. Kaikki ovat alle 20 sivun mittaisia, osa pidempiä kuin toiset. Isompiakin teemoja päästään käsittelemään tekstin ja kuvan avuin ja mekin ehdimme lukea lyhyistä tarinoista hyvin erilaisia asioita.

Jokaisen sarjakuvan alussa taiteilija avaa lyhyesti sen teemoja ja lähtökohtia, ajatuksiaan sarjakuvaan ja ruokaan liittyen. Lisäksi ihan lopussa kaikki taiteilijat esitellään tarkemmin.

“But what I always, always, always recall best, are flavours and smells. They really take me back.”

Elvira “ennekeli” Kimin mustavalkoinen sarjakuva Memoir of a Bunny aloittaa julkaisukokonaisuuden. Téri luki sarjakuvasta kuvauksen pienen korelaisyhteisön, ja etenkin yhden sen jäsenen, sopeutumisesta uudelle asuinalueelle pitkällä aikavälillä. Sarjakuvassa esitellään myös alueelle vakiintunut oma ruoka, Morkov-cha.

Aracelis keskittyi identiteetin rakentumisen kuvaukseen. Kulttuuri, identiteetti ja ruoka kietoutuvat yhteen diasporassa asuvien ihmisten historiassa ja aiheuttavat riittämättömyyden tunnetta päähenkilössä. Diasporassa syntynyt ja kasvanut identiteetti kehittyy ristipaineessa. Koskaan ei ole tarpeeksi, eikä tietyille standardeille kelpaa diasporassa kehittynyt ruokakaan.

“There was so much shame and pain. These scars are deep and can’t be undone”

Kontrastina mustavalkoiselle sarjakuvalle sitä seuraa Maryam "Mellu" Abuzaid-Ryun värikkäin kuvituksen toteutettu sarjakuva Perseverance, jossa kaksi henkilöä jakavat ruoan äärellä sukujensa rankkaa menneisyyttä. Molemmat kertovat omista näkökulmistaan kolonialismista ja sen vaikutuksista heidän ruokakulttuuriinsa. Tarinoiden kautta he löytävät yhteyden myös toisiinsa.

Nam-Ken sarjakuva Don’t Need Pastry nojaa vahvasti kuviin. Tekstiä sivuilla on vähemmän. Sotilas etsii raunioista jotakin, kun värikäs ja maailmaan kuulumaton leivos yhtäkkiä sinkauttaa ajatukset toiseen aikaan ja rakkaaseen ihmiseen. Ruoka toimii kiintymyksen välittäjänä ja muistojen säilyttäjänä.

“Why are you always giving me food?

Because food is giving”

Kuvajohtoista sarjakuvaa seuraa Jade Lönnqvistin Flavours of My Childhood, jossa luettavaa on enemmän. Nostalginen sarjakuva tutkii lapsuuden makuja ja mielitekoja pohtien samalla lapiperheköyhyyttä kevyehköllä otteella.

Téri sukelsi sarjakuvan mukana lapsuuden tuttuihin makuihin, hahmon tavoin maistelemaan kaikkea, mitä vain kaapista sattuu löytymään. Hänen oli helppo samaistua tarinaan ja naurahdella lukiessa yhtäläisyyksille omaan lapsuuteensa.

“I also tasted all the spices in the cabinet. Most of them were, insurprisingly, not fun to eat straight from the jar …except for lemon pepper.”

Warda Ahmedin Harvesting sarjakuva sijoittuu luonnon keskelle ja keittiöön. Sarjakuvassa pohditaan, kuinka jokaisen esivanhemmista löytyy varmasti henkilö, joka on kasvattanut omat ruokansa ja kerännyt satoa.

Aracelis nappasi sarjakuvasta tärkeän muistutuksen siitä, että perimme esivanhemmiltamme muutakin kuin traumoja. Kasvattaminen ja sadonkorjuu rauhoittavat hermostoa ja toisinaan voi olla tärkeää palata näiden asioiden äärelle.

“We are doing what our bodies have been programmed to do for centuries”

Viimeisessä sarjakuvassa The Mango Thief Shambhavi Singh käy läpi eri Intian mangolajeja ja miten suuri suosio niillä on maassa. Aracelis ihastui käsinkosketeltavaan kuvaukseen perheestä, mangojen makeudesta ja rakkaudesta.

“Every time I taste something familiar, I am thrown back in time. It’s so, so vivid”

Osassa sarjakuvista on mukana resepti, jonka pohjalta tarinassa esitellyn ruoka-annoksen voisi valmistaa. Reseptit eivät ole tarkkoja, vaan enemmän tunteita ja muistoja, joista puuttuu lämpöasteet ja paistoajat. Tapa tuntui meille tutulta ja Aracelis saakin usein noottia jakaessaan reseptejään juuri niiden epätarkkuudesta. Osa ruoanlaittoa on tuntu, kokeileminen ja omaksi muokkaaminen.

Monet sarjakuvista tuntuivat samaistuttavilta. Kuvituksissa on kivasti saatu luotua erilaisia ilmeitä ja tunnelmia hahmojen välille. Kokonaisuus herättää ajatuksia ja kääntää pohtimaan myös omaa historiaa ja kulttuuria ruoan ja makujen kautta.

“What does your childhood in the summer taste like?”

---

Plenty (Food), Plenty collective, 2025

Taiteilijat: Maryam "Mellu" Abuzaid Ryu, Elvira “ennekeli” Kim, Shambhavi Singh, Jade Lönnqvist, Warda Ahmed, Nam-Ke