Missä milloinkin on Jhumpa Lahirin kirjoittama romaani, joka sijoittuu Italian kaduille. Teoksen nimi, Missä milloinkin, kuvaa hyvin kirjan olemusta. Päähenkilönä on keski-ikäinen nainen, joka jokaisen lyhyen kappaleen ajan elelee ties missä, eri hetkissä, itsekseen tai muiden ympäröimänä.
“Ei kuulu ääniä, ei näy joka puolella ripoteltuja tavaroita. Hän ihailee
lasista sohvapöytääni, jonka päällä on kirjapinoja ja muutama
merenrannalta poimimani kivi.”
Päähenkilö jää nimettömäksi, mutta ei kuitenkaan etäiseksi. Kirja on kirjoitettu minäkertojan muodossa ja on kuin selaisi toisen ihmisen päiväkirjaa, joka poukkoilee yhdessä elämän kanssa. Mikään päivä tai kuvaus ei ole samanlainen. Välillä tarkastellaan nykyhetkeä tai yksittäistä tapahtumaa ja toisinaan pohditaan omaa suhdetta vanhempiin tai ympäröivään elämään.
Vaikka nainen on paikoin yksinäinen – asuu itsekseen ja viettää paljon aikaa omissa oloissaan – ei hän vaikuta surulliselta. Sitä ei kirjakaan ole. Sivuilta löytyy hauskoja oivalluksia elämästä ja pieniä merkittäviä hetkiä sekä kohtaamisia niin hississä kuin uimahallissakin. Arkisia hyvänmielen muistoja, joista jokaisen elämä pitkälti koostuu.
“Uimahalli on suuri, ratoja on kahdeksan, ja melkein kaikki ovat aina varattuja. Samassa vedessä kahdeksan erillistä elämää, jotka eivät
koskaan kohtaa toisiaan.”
Kirja on Lahirin ensimmäinen teos italiaksi kirjoitettuna, mikä on hänelle vieraampi kieli. Jos vain osaisin, olisi kiinnostavaa päästä lukemaan se alkuperäiskielellä ja tutkia miten se kielellisesti vaikuttaa hänen kirjoittamiseensa. Suomennos onneksti tuntui kulkevan hyvin ja veti lukijan mukanaan.
Missä milloinkin, Jhumpa Lahiri, Keltainen kirjasto, 2020
Suomentanut Helinä Kangas
Italiankielinen alkuteos, Dove mi trovo, 2018
Comments