Kultaisen leikkauksen läpi, Kati Hiltunen

Olipa taas ihana päästä uppoutumaan Kati Hiltusen runoihin! Hiltusen kolmas runoteos Kultaisen leikkauksen läpi käsittelee identiteettiä, parisuhteita ja perhettä, kuten edellinenkin, Tämä ei ole henkilökohtaista. Uusissa runoissa läsnä ovat lisäksi meri ja luonto.

Teos koostuu viidestä runosta: Kotoisin aina meren viereltä, Kultaisen leikkauksen läpäisevä kivi, Vadelmasauna, Kutsun itseni yökylään ja Peiton alla pesä. Samat teemat valuvat runosta toiseen ja muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jonka parissa oli ihana kelliä hetken aikaa.

“äänet tiellä

kieli, jota en ymmärrä

vieraiden lämmin kosketus käsivarsissa

valahdan sekaan

tummien silmien ja hiusteni ansiosta

haluan kiivetä kielimuurin yli”

Runon puhuja matkustaa Vietnamiin tapaamaan biologista isäänsä ja etenkin Kotoisin aina meren viereltä käsittelee puhujan suhdetta Suomeen ja toiseen kaukaisempaan kotimaahan. Vietnam ja Suomi kietoutuvat runossa toisiinsa saumattomasti, kuvaten erinomaisesti kahden kulttuurin välillä elävän ihmisen identiteettiä ja kokemusta.

Vietnamissa puhuja kokee kuuluvansa joukkoon ja sitten taas ei, kun jatkuvasti kysellään onko hän raskaana, eikä keho mahdu paikallisiin vaatteisiin. Totuttelu kotimaahan, joka ei kuitenkaan aivan ole koti, herättää ajoittain kaipuun Suomeen ja sen hiljaisuuteen.

Suomen ja Vietnamin kautta pohditaan myös laajemmin kodin merkitystä puhujalle. Välillä koti löytyy rakastajan sylistä.

“kauluspaita tipahtaa olaltasi

paljastaa solisluun

ja kuulen taas kevään korvissani”

Muissa runoissa käsitellään parisuhteita, ihastusta, rakkautta ja sen kaipuuta. Pohditaan kotia, kaivataan rakastajia ja välillä sormenpäät kihelmöivät orgasmeista ja nikotiinista. Rakastajat puhuvat avoimista suhteista tai eivät etsi mitään vakavaa. Myös yhteen palaamista ehdotetaan.

Koko teoksen läpi kantaa hienoisesti kuristava kaipaus, milloin se on kotiin, lapsuuteen, yhteyteen tai näkyväksi tulemiseen. Silti päävire ei ole ankea tai ahdistava, vaan runoissa kuvataan myös kaunista rakkautta, rentoa oleilua toisen kanssa, luontoa ja yhteyttä.

“tulisitko mukaani metsäretkelle

suutelisimmeko riemukaarien alla

salaisissa kuppiloissa ja hotellihautakammioissa

joissa kaksi naista kietoutuu toisiinsa”

Runoissa pysytään nykypäivässä ja niissä sivutaan puhelinaddiktiota, ilmastoahdistusta ja Pridea. Suomesta matkustetaan Vietnamin lisäksi New Yorkiin ja muistakin tutuista paikoista oli hauska etsiä vihjeitä.

Runojen kieli on kaunista ja puhujan ajatuksenjuoksu kiinnostavan poukkoilevaa ja toisinaan järjenvastaista. Pidimme molemmat Hiltusen edellisestäkin runoteoksesta, jonka luimme pari vuotta sitten, mutta tämä oli etenkin Araceliksen mielestä vielä edellistäkin kiinnostavampi ja koskettavampi.

“on jo ikävä äitiä

aina ja kaikkialla

miehet ovat komeita kiharoissaan

jotka leviävät pitkin katuja”

---

Kultaisen leikkauksen läpi, Kati Hiltunen, Kulttuurivihkot, 2025